Väsyttää, en jaksa

Huomenta vaan T: typerä koulusta lintsaaja. Hävettää myöntää, mutta annoin eilen typerälle hetken mielijohteelle ja pahalle ololle periksi ja join itseni humalaan. Eikä siinä vielä mitään erikoista, mutta R hermostui juomisestani tapansa mukaan ja päätti lähteä kotiin. Tässä vaiheessa päätin vetää esille keskisormen koululle, R:lle ja kirjaimellisesti kaikille mullekin ja polttelin savua pitkin yötä yksin asunnossani. Olin savuissa vielä silloinkin, kun herätyskello soi. Käänsin kylkeä sängyssä ja nukuin. Olen täydellinen idiootti, jos olisin pystynyt vain siinä alkoholissa olisin kyennyt menemään kouluun ilman ongelmia. Olen vielä suurempi idiootti oikeastaan lähinnä siitä syystä, että mua ei juurikaan edes haittaa jäädä koulusta pois. Motivaatio on aivan nollassa ja luon päässäni erilaisia syitä jättäytyä ihan kokonaan pois. Oi kyllä, ailahtelevainen persoonani potkii mua selvästi päähän tällä hetkellä ja lujaa potkiikin. Mulla on hankaluuksia pysyä arjessa ja olla ihan rauhassa. Haluaisin vaan juosta omia ongelmia ja ajatuksia karkuun. 

Oon todella väsynyt omien ongelmieni lisäksi myös parisuhdeongelmiin. Tuntuu, että tämä suhde on kuin miinakenttä, molemmat tanssahtelee miinojen keskellä eikä voi tietää milloin jompikumpi räjähtää taas tyhjänpäiväisistä asioista. Oon väsynyt enkä enää jaksa tapella. Viikonloppuna huumattuna kaikki tuntui taas niin hyvältä ja kevyeltä. Nyt koettelen taas R:n hermoja ihan jopa ymmärtämättäni sitä. 

Paino on pudonnut edellisen postauksen jälkeen piristävän nopeasti. Sentään johonkin seikkaan voin olla tyytyväinen itsessäni. Pidän kyllä tästä kiinni, ei mulla ole muuta päämäärää tällä hetkellä. Ignooraan kaikkien "ei sun tartte laihduttaa" "oot jo tosi laiha" kommentit koska pidän niitä valheina. Valheina, joita sanotaan anoreksiasta toipuvalle ettei tämä enää sortuisi entisiin tapoihinsa. Vai valehteleeko oma pääni nyt taas? En tiedä..

Sain viestin, että kaupungissani ois ruokajakelussa taas mullekin tarjolla pari pussia ruokaa. Me ei olla vielä vaihdettu autoon talvirenkaita ja tiet on jo jäässä joten autolla ei päästä hakemaan. Pitää katsoa saanko R:n kantoavuksi vai mitä teen.  

Taas täällä

Ja jälleen oon ollu poissa täältä blogista. Oon kadonnut kaikkialta oikeastaan.. tapaan Kavereitani harvemmin ja harvemmin, koulussa alkoi etäopiskelu koronan takia ja poistin kikin sekä snäpin. Jos joku teistä tytöistä joiden kanssa meillä oli kikissä ryhmää lukee tätä, olen pahoillani. Oikeasti, olen pahoillani etten sanonut mitään. R on kovin mustasukkainen ja ei ollenkaan pidä ajatuksesta, että juttelen näissä poistamissani sovelluksissa ihmisten kanssa. Ei siitä sen enempää. 

Paino on itseasiassa noussut. Ensin se laski hyvin ja kävi alempana mitä se on ollut pitkiin aikoihin. Sitten muhun vain iski jokin todella kummallinen halu luopua syömishäiriöstä ja laihduttamisesta täysin. Lihoin ja masennuin. Masennuin ihan muistakin syistä mutta jatkuvasti oksettavammaksi muuttuva peilikuva ei ainakaan helpota asiaa. En osaa pukea kenellekään sanoiksi edes kuinka surulliseksi ja epätoivoiseksi itseni jatkuvasti tunnen. Eikä kukaan varmaan edes ottaisi asiaa vakavasti, enhän minä koko ajan itke tai makaa sängyssä. Tuntuu, että saan jatkuvasti perustella itseäni joten en puhu olostani. Enkä puhu jatkossakaan ellen ole varma siitä, että osaan varmasti selittää tarkasti miltä musta tuntuu ja miksi. 

Miksi? vihaan tuota kysymystä. En minä tiedä miksi olen surullinen ja jatkuvasti tyytymätön itseeni. En tiedä vastausta siihenkään, mitä haluaisin muuttaa elämässäni jotta olisin onnellisempi.. Paitsi tietysti painoani.  Jos tietäisin, olisin muuttanut elämääni siihen suuntaan jo aikaa sitten. Nyt osaan keskittyä ainoastaan turhiin ja pinnallisiin muutoksiin. Yritän tehdä itsestäni miellyttävämpää katsella tatuoinneilla ja uudistamalla radikaalisti hiuksiani. Osittain se auttaakin ja tunnen itseni edes hetken onnelliseksi. Pienen hetken koen, että voisin ehkä joskus olla ihan hyvä. Kunhan saan muutettua vielä lisää ja lisää. Ja kunhan paino olisi tietyssä lukemassa. Tätä peilikuvaa minä inhoan. Yritän pitää yllä toivoa, että kun saan muokattua ulkonäköäni tarpeeksi voisin vihdoin hyväksyä itseni ja ajatella olevani kaunis. Toisaalta tiedän, että tämä ongelma on korvieni välissä eikä varmasti parane pinnallisilla muutoksilla. En vain teidä mitä muuta tehdä. 

Tällä kertaa en lupaa kirjoitella useammin. Kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Jos joku tänne vielä eksyy, niin mulle voi laittaa kommenteissa postausehdotuksia. Yritän opetella käyttämään tätä uudistunutta bloggeria pian, en osaa ainakaan puhelimella liittää tähän tekstiin kuvia. Nyt alan valua sänkyä päin, otin jo unilääkkeenkin. Öitä!

Mitä syön päivässä #3

Maanantai 

Tiistai

Keskiviikko

Sanoin kuvaavani koko viikon ruokailut tänne mutta mulla vähän unohtui kuvailla kun alettiin R:n kanssa vuorotellen sairastaa. Paino taas pysähtynyt. Ahdistaa. Kirjoittelen tänne kuulumisiani pian!

Kuuntelet, muttet kuule

Käytiin eilen pikkuveljeni ja R:n kanssa kiinalaisessa. Selvisin melko hyvin! En yleensä osaa millään päättää mitä haluan ja miettimiseen menee kohtuuttomasti aikaa jopa paikan päällä vaikka kuinka olisin kotona jo miettinyt pääni puhki. Tällä kertaa oli vaikeaa päättää kahdesta annoksesta kumman haluan joten tein yllättävän ratkaisun olla tilaamatta kumpaakaan ja ottaa kasviksia currykastikeeessa ja riisiä. Annoksestani jäi noin puolet otettavaksi mukaan kotiin. Oli mukavaa nähdä pikkuveljeä pitkästä aikaa vaikka siitä onkin tullut kiusaantunut teini, joka ei paljon puhu. 

Illan piti jatkua mukavasti muutaman oluen parissa mutta riitahan siitä tietysti syttyi. Otin eilen R:n kanssa puheeksi, että haluaisin pitkästä aikaa ottaa vähän vahvempaa päihdettä kuin alkoholia. Minä kuulemma "pidän R:ää typeränä" kun kehtasin sanoa haluavani ottaa hänen kanssaan, mutta koska R ei olisi jaksanut enää kauaa valvoa olisin voinut ottaa yksinkin. Tämä oli R:n mielestä valehtelua joten jälleen sain lopulta kuulla olevani kusipää, kohtelevani R:ää kuin paskaa ja valehtelevani kaikesta. Yritin pitkään selittää asiaa minun näkökulmastani ja minäkin aloin kiihtyä melko nopeasti. Se teki R:n vain entistä vihaisemmaksi ja alkoi lopulta syyttely että minä halusin vääntää tikusta riitaa, jotta voisin  lähteä mielenosoituksena kaverin kanssa baariin. Tästäkin hermostuin ja yritin sanoa, että minun mielestäni minä en tätä aloittanut. Mutta ilmeisesti ehdottamalla sen napin ottoa väärällä hetkellä aloitin. Loukkaan edes tajuamatta sitä, en vieläkään ymmärrä mikä tuossa asiassa oli niin isosti loukkaavaa ja väärin, että siitä piti alunperinkään suuttua.

Tänään olin suunnitellut paastoavani mutta saatan silti syödä vähän. Jotenkin motivaatio vähän kateissa. Ehkä ihan hyväkin, tiedän kyllä ettei paastoaminen ole hyväksi. Eikä varsinkaan nyt, kun saatan asua siellä asuntolassa ensi viikon. Siellä tuskin tulee juurikaan syötyä mitään. 

Paino - 600g eilisestä. Hyvä minä! 💙

Mitä syön päivässä #2

Keskiviikko 

Torstai 

Ahdistaa nuo karkit ihan saatanasti.. onneksi tajusin torstaina kuvata sen määrän, mitä sitä tuli sinä päivänä syötyä. Suoraan sanottuna noiden kuvien julkaiseminen on todella vaikeaa. Noin paljon syöminen ja sen näyttäminen teille on helvetin pelottavaa. Mutta syön liikaa, koska yritän "parantua".  Tai ehkä yritän enemmänkin olla menemättä enää niin äärimmäisyyksiin kuin aiemmin. Laihtua kuitenkin aion vielä ja toivon, että tälläisella syömisellä siihen pystyn.

Tänään söin liikaa, mutta paastoan sunnuntain. Huomenna syön jotain, mutta vähän. 

Ajattelin julkaista ensi viikon sunnuntaina koko viikon syömiset tänne. Jos siis uskallan. 

Turvallisesti yksin

Oon jättäytynyt koulussa sosiaalisesti täysin ulkopuoliseksi. Ja vieläpä suurimmaksi osaksi tahallani. Olen jutellut ainoastaan yhtenä päivänä jollekin koska työskenneltiin se päivä kahdestaan. Minun onnekseni juuri tämä tyttö on ainoa, josta voin sanoa pitäväni. Yleensä haluan kadota puhelimen ääreen ja vähän omiin maailmoihini tauoilla ja ruokailun aikana en voisi edes kuvitella meneväni muiden mukana samalla tavalla syömään. Jos siis menen ruokailuun, syön lähinnä salaattia ja en halua olla kenenkään lähettyvillä. Eikä näinä normaaleina päivänä, kun pystyn kulkemaan kouluun bussilla tämä häiritse minua yhtään. "Ongelma" on siinä, että koska kouluni on melko kaukana ja muutamissa jaksoissa, kun työskennellään erään asian parissa koulupäivä alkaa jo 6 aamulla joudun mahdollisesti asumaan koulun asuntolassa. Siellä saattaa alkaa käydä hankalaksi, kun en oikein ole jutellut kenellekään mutta on yhteidet tilat kaikkien kanssa. Toivon mukaan kuitenkaan en jaa kenenkään kanssa huonetta jossa nukun. Tosin yritän rauhoittaa mieltäni sillä, että nykyään olen melko taitava sosiaalisesti. Ainakin yleensä.

En mennyt tänään kouluun, koska ollaan lähdössä terveyskeskukseen. R:n viikonloppuna asfalttiin lyömä pää oireilee edelleen monilla tavoilla. Esimerkiksi vahvana huimauksena ja sekavuutena päässä. Lähden mukaan, koska haluan olla tukena kun siellä kuitenkin helposti menee useampi tunti aikaa. Huomasin kyllä, että R: oli vähän pahoillaan kun jään hänen takia kotiin mutta tekisin näin ihan milloin vain eikä itseäni edes haittaa.

Näin loppuun vielä haluan kertoa, että paino lopetti paikallaan jumimisen ja on alkanut taas laskemaan. Yhtäkkiä muutamassa päivässä pudonnut melkein kilon. Tiedän, että nesteitä ne on mutta olo on silti hyvä! Muistan kyllä, miksi olin tähän fiilikseen vielä pahemmin koukussa. Vaaka määrittää usein päivän mielialat.

Joo, kirjoitin taas tosi hyppelevästi mutta en vaan osaa näköjään kirjoittaa johdonmukaisia kirjoituksia. Anteeksi siitä.

Liian villi aikuislapsi

Viikonloppu meni taas vähän liiankin paljon alkoholin merkeissä. Aloin juomaan perjantaina kaverin kanssa vähän liian nopeaan tahtiin (ja vieläpä tyhjään vatsaan). Tietysti kaveri väsyi mun makuun ihan liian nopeasti joten lähdin baariin kun kuulin, että R oli siellä kavereineen enkä halunnut vielä vaan alkaa nukkumaan. En sitten tietenkään kelvannut R:n porukkaan kun tuli taas riitaa, joten tein typerän ratkaisun ja jatkoin juomista yksin. Kun vihdoin lähdin baarista kotiin sain perääni raivostuttavan miehen, joka lähenteli ja yritti röyhkeästi kosketella vaikka pyysin useampaan kertaan lopettamaan. Pääsin kuitenki kotiin ihan yksin ilman, että se pässi seurasi. Ehdin nukkua kirjaimellisesti muutaman tunnin ennen kuin heräsin, ja tajusin koirani olevan vielä ystäväni luona. Raahaan siis usein koiraani mukanani kun tapaan kavereita, en tykkää jättää poloista aina yksin. Poljin siis vielä laskuhumalassa kiireellä keskustaan ja siellä se krapula sitten lopulta iski. Jäin siis kaverini sohvalle makaamaan. Katsottiin vanhoja Simpsoneita ja jossain vaiheessa huomasin juovani edelliseltä päivältä jäämiä juomia. Sovittiin sitten fiksuina, että otetaan vielä lauantainakin vähän.

Jossain vaiheessa sain tietää, että R oli omalla reissullaan kaatunut niin pahoin, että koko naama oli mustana. Ensim kumpikaan meistä ei ajatellut asiaa sen kummemmin mutta iltaa kohden R alkoi viestitellä, että huimasi ja olo oli kuulemma muutenkin kummallinen. Kirjoittaminenkin oli vaikeaa. Jätin tästä syystä illan kesken ja juoksin R:n luo ettei tarvitse yksin olla jos olo on tukala. Yritin hetken suostutella R:ää lähtemään päivystykseen mutta tuo päätti vain googlettaa oireitaan. Tultiin siihen tulokseen, että R oli saanut aivotärähdyksen, koska niin moni oire viittasi siihen. Seuraava yö meni sitten niin, että herättelin tuota potilasta välillä ihan vaan tarkistaakseni, että se on kunnossa. Sunnuntai menikin sitten krapulassa. 

Maanantaina koulussa vaihtui työkuviot vähän fyysisempiin hommiin. En valinnut sitä kaikista kevyintä alaa itselleni mutta ei tämä haittaa yhtään. Vaikka välillä ottaakin kipeästi lihaksiin. Olen vaan aina tyytyväinen kun selviän pienestä koostani huolimatta hyvin muiden mukana. Aloin hetki sitten saada huomautteluja siitä, etten koskaan syö koulussa. Alkoi jotenkin hävettää ja olen nyt pari kertaa käynyt syömässä näennäisesti jotain. Pientä närppimistä mutta näyttääpä siltä, että olisin ainakin käynyt ruokalassa. En osaa syödä yksin enkä kenenkään muun kuin R:n seurassa. En tiedä miksi. Tai tiedän, vihaan itseäni ja en nauti syömisestä enää. En koe sitä edes oikeudekseni yksin. Koen, etten tarvitse ruokaa yksin. Syöminen on minulle enemmän sosiaalinen asia kuin pakollinen tarve. 

Noloja valivali kuvia, mutta niin sopivia

Huomenna olis varattuna aika juttelemaan monista asioista. En jaksaisi, mutta pakko mennä. Olen tästä syystä huomisen pois koulusta, kun en ajan jälkeen enää ehdi koululle matkan takia. Saanpahan enemmän tunteja tehdä mitä haluan.

#päivittelin ja korjailin typeriä kirjoitusvirheitä.

Ikävä pahoja teitä

Tämä on jo toinen teksti tänään, mutta jotenkin vaan on halu kirjoitella teille kaikenlaista joutavaa.

Mulla on tehnyt viime aikoina ihan hirveesti mieli muita päihteitä kun alkoholia. Alkoholista saa kaloreita ja jostain syystä viime kertoina,  kun ollaan juotu mulla ja R:llä on tullut aina jostain riitaa. Oon kyllä vähän poltellut (harvakseltaan) mutta en oikeastaan koskaan ole pitäny sitä ihan samana asiana. En siis tarkoita, että en näkisi sitä pähteenä/huumaavana, se on vaan ihan erilaista päitymistä. Oon melkein verrattavissa itseeni selvinpäin. Vähän pää vaan sanoo tyhjää ja joutuu ponnistelemaan vähän enemmän jos pitää kauheasti ajatella jotain monimutkaista. Niin, ja kyllähän se rentouttaa. On ikävä monia juttuja joita päihteet parhaimmillaan tuo elämään. Samaan aikaan en enää halua sille tielle takaisin. Haluaisin kauniin keskitien, päihteitä mutta ei liikaa. Ja uskokaa tai älkää, se on mahdollinen. Itselläni lähti vähän käsistä siinä vaiheessa, kun masennus oli huipullaan ja olin muutenkin itsetuhoinen.

Btw jäi ahdistamaan tuo edellinen postaus. Syön liikaa..

Send help

Ahdistaa. Tänään oli tarkoitus paastota, mutta meni mönkään joten teen sen huomenna. En syönyt kyllä kauheasti tänään, mutta silti tuntuu väärältä. Jostain syystä tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan väärin tai muuten vain hankalaa. Huomenna aloitetaan koulussa ensimmäinen projekti ja pelkään, etten opi tai ole vaan tarpeeksi hyvä tarpeeksi lyhyessä ajassa. Vaadin itseltäni ilmeisesti usein ihan liikaa. Vai  vaadinko sittenkin liian vähän? En tiedä.. 

Kävin näin btw tänää koiran kanssa lenkillä sellasissa maisemissa, joissa en oo ikinä ennen käyny. Myönnän, että meinasin jopa vähän eksyä mutta onneksi oli puhelin mukana. Tulipa hyvin kilometrejä.

Kuten huomaa varmaan, syömishäiriö ajatukset on aika voimakkaita. Silti oon yrittänyt olla hyppäämättä ihan sinne anoreksian syvimpään päähän. Syön ja vihaan itseäni. En ole uskaltanut käydä vaa'alla. En usko painon pudonneen yhtään. Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni taas huomenna.  

Anteeksi hyppelevä teksti. Päässä kirjaimellisesti huutaa ahdistus ja itseinho niin lujaa, ettei ajatus kulje. 

Pitkästä aikaa taas

Jos nyt taas suoraan jätän väliin kaiken turhan löpinän siitä , miten oon taas ollut pois täältä ja kuinka vaikeeta on kirjoittaa pitkästä aikaa ja meen suoraan mun nykyisiin kuulumisiin.

Elikkä hei vaan taas. Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja samaan aikaan ei oo tapahtunut mitään kummallista. Syömishäiriö on edelleen ilmeisesti läsnä ja halu laihtua on kova. Paino putoaa hitaasti, mutta putoaapa kuitenkin. Hyvä minä? Tänä aamuna vaaka hymyili mulle ja vilautti pienempää numeroa kun eilen. Tai oikeastaan pienempää, kuin pitkään aikaan. En toistaiseksi aio kertoa paljonko painan, anteeksi jos se joitakin häiritsee.

Ehkä suurin muutos mun elämässä on pian alkava koulu ja päihteiden käytön vähentäminen. En raitis kyllä ole enkä varmasti tule ikinä olemaankaan, mutta käytän asiallisemmin. Jopa R pitää nykyistä käyttöäni hyväksyttävänä. Koulusta sen verran, että olen 22v ja menossa ensimmäistä kertaa kokeilemaan opiskelua. Parempi se kai on myöhään, kuin ei milloinkaan mutta en voi kiistää etteikö hävettäisi. Toivottavasti suoriudun paremmin, kun peruskoulussa.

Olen myös lopettanut kananmunien ja lihansyönnin. Oon yrittänyt monta kertaa aiemminkin mutta vihdoin ne jäi kokonaan mun ruokavaliosta pois. Myös maitotuotteita vähentelen pikkuhiljaa. Tämä nyt ei siis liity mitenkään tähän syömisvammailuun, ihan en vaan halua syödä rääkättyä eläintä tai kannattaa tehotuotantoa.

Aion päivitellä tätä blogia nyt aktiivisemmin. Kyllä, oon sanonut noin ennenkin mutta nyt aion pitää tämän lupauksen. Elämä on muuttunut niin paljon ja nyt musta tuntuu että on jotain kirjoitettavaa. Toivottavasti tätä vielä joku lukee.