Mulla on tehnyt viime aikoina ihan hirveesti mieli muita päihteitä kun alkoholia. Alkoholista saa kaloreita ja jostain syystä viime kertoina, kun ollaan juotu mulla ja R:llä on tullut aina jostain riitaa. Oon kyllä vähän poltellut (harvakseltaan) mutta en oikeastaan koskaan ole pitäny sitä ihan samana asiana. En siis tarkoita, että en näkisi sitä pähteenä/huumaavana, se on vaan ihan erilaista päitymistä. Oon melkein verrattavissa itseeni selvinpäin. Vähän pää vaan sanoo tyhjää ja joutuu ponnistelemaan vähän enemmän jos pitää kauheasti ajatella jotain monimutkaista. Niin, ja kyllähän se rentouttaa. On ikävä monia juttuja joita päihteet parhaimmillaan tuo elämään. Samaan aikaan en enää halua sille tielle takaisin. Haluaisin kauniin keskitien, päihteitä mutta ei liikaa. Ja uskokaa tai älkää, se on mahdollinen. Itselläni lähti vähän käsistä siinä vaiheessa, kun masennus oli huipullaan ja olin muutenkin itsetuhoinen.
Btw jäi ahdistamaan tuo edellinen postaus. Syön liikaa..
Btw jäi ahdistamaan tuo edellinen postaus. Syön liikaa..
Moikka!
VastaaPoistaEksyin tänne sun blogiin ja luin noita vanhempia postauksiakin, joilloin sulla on ilmeisesti mennyt paljon huonommin. Vaikka syömishäiriö ei ole omakohtainen asia, niin olen seurannut sen ilmenemistä usealla ihmisellä läheltä. Masennuksesta ja muusta vastaavasta sitten onkin taas vuosien kokemus.
Halusin sanoa, että mielestäni haet onnistumista väärästä paikkaa. Enkä sano tätä siitä näkökulmasta, että olisit viallinen (koska niin itsetuhoinen ja itseään rakastamaton mieli sen kuitenkin kääntää), olet vain väärällä polulla. Jokaisella on virheellisiä ajatusmalleja ja anoreksia-ajattelu on vain yksi niistä. Harmi vain, että tämä virheellinen ajatusmalli aiheuttaa usein todella vakavaa tuhoa. Sun pitäisi pyrkiä saamaan mindsetti sellaiseksi, että onnellisuus on isoin saavutus, jossa voit onnistua. Laihtuminen ja painon kontrollointi voi tuoda hetkellistä hyvänolon tunnetta, mutta tiedät varmasti, että se tuo myös paljon surua ja epäonnea pitkällä aikavälillä. Eikä itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä ole lopulta kyse minkään ulkoisen tavoitteen saavuttamisessa. Keho muutenkin muuttuu läpi elämän ja kaikkiin muutoksiin et voi lopulta edes vaikuttaa, mutta voit silti AINA hyväksyä itsesi ja se on ainoa tie onnellisuuteen.
Ole rehellinen itsellesi omista tuntemuksistasi äläkä pelkää niitä, aivan sama millaisia ajatuksia sinulla sitten onkaan. Tässä päihteet voivat toisinaan joko auttaa tai sitten niillä voi saada aikaan paljon haittaa. Kaunis keskitie kuten itsekin sanot, suosittelen itse päihdekäyttöä vain terapeuttisessa tarkoituksessa eli käytä niitä sellaisten asioiden ajatteluun ja käsittelyyn, joita et selvinpäin pysty kohtaamaan. Pakenemiseen niitä ei voi käyttää loputtomasti ja se iskee aina kovaa takaisin.
Negatiiviset, virheelliset ja pelottavat ajatukset ovat osa jokaisen elävän olennon olemassaoloa, mutta niiden ei tarvitse antaa hallita elämää eikä niitä tarvitse pelätä. Lupaan myös, että mitä rauhallisemmin otat ne vastaan, sitä paremmin ne jättävät sinut lopulta rauhaan. Itselleni toimii tavallaan siirtyä ulkopuolisen rooliin tarkastelemaan ahdistavia ajatuksia, ottaa ne objektiivisesti tutkaillen vastaan niinkuin ne olisivat vain random ajatuksia jotka leijailevat ikkunasta sisään eivätkä oman pääni tuotoksia -helpottaa huomattavasti rauhoittumaan sillä hetkellä, kun paniikki ja ahdistus meinaa puskea päälle ja hetken päästä ne ajatukset eivät tunnukaan yhtään niin suurilta ja vakavilta.
Se on ensimmäinen askel itsensä hyväksymisessä. Olet arvokas ihminen, jota elämä on kohdellut rajusti ja kylmästi, mutta sinun ei tarvitse kohdella itseäsi samoin loppuelämääsi. Onnistuminen on vaikeaa, mutta ihan täysillä sen arvoista ja voin sanoa sen omasta kokemuksesta. Toivon sulle paljon hyvää ja ajattelin lukea blogiasi jatkossakin!
Kiitos kommentista! Paljon järkeviä pointteja joista osaa olen lähtenyt jo hetki sitten työstämään itsekin. Myönnän täysin nykyään tämän oman syömisvammailun sairaudeksi ja yritän kovasti muuttaa omaa pakkomiellettäni kontrolloida syömisiä. Koulun aloitin juurikin siitä syystä, että saisin mahdollisuuden onnistua ja kokea olevani osaava ja oppiva "oikea" ihminen.
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo itsensä eristäminen tilanteista/asioista jotka ahdistaa. Mulle itselle tuli heti ajatus! Kiitos siitä. Kuten sanoin, oon jo aloittanut oman pääkoppani kanssa työskentelyn ja yritän muuttaa omaa elämääni normaaliin suuntaa. Tähän mennessä tämä tosiaan tuntuu työltä, en näe onnellisuutta. Mutta kai sekin sieltä ajan kanssa ilmaantuu. Pakkohan En kai on.. mukava kuulla että jäät seurailemaan höpinöitäni! Hyvää jatkoa sullekin.