X

 Jään toistaiseksi tähän blogiin. Vaikka oon alkanut pelätä, että mun henkilöllisyyden voi jotenkin kaivaa tästä. Saatan olla vainoharhainen tai sitten en..  Jokatapauksessa, jään ainoastaan siksi, että olen laiska enkä jaksa tehä uutta. En myöskään jaksa siistiä täältä tekstejä, joita suoraan sanottuna häpeän. Huhhuh mitä juttuja onkaan oikeasti tapahtunut. En ainakaan siis just nyt jaksa.  

Oon päässyt monenlaisista sekoiluista irti. Ainakin sillä tavalla irti, että ne eivät ole enää niin valtava ongelma parisuhteelle (on parisuhteessa siitä huolimatta ihan vitusti kaikenlaisia ongelmia.)  Siitä huolimatta kaikki on koko ajan ihan päin persettä. Mikään ei helpota, mutta silti oon muka kaikille ulospäin hyvinvoiva, ja pyöritän parhaani mukaan arkea. Parisuhde menee päin vittua, ei me vaan oikeasti ymmärretä toisiamme. Elämässä kaikki on hukassa ja päin saatanaa, en jaksaisi. Mutta jaksan silti. Pakko kai se on? Vai onko..

mennyt hetkittäin oikeasti jopa erinomaisesti. Mitä nyt sitten yhtäkkiä tuntuu siltä, että maailma kaatuu niskaan, ja missään ei ole mitään järkeä. Tajuan vihaavani omaa elämääni. Ihan jokaista asiaa elämässäni. Syömisen tarkkailusta on tullut taas todella helppoa, ei mun juuri edes tee mieli ruokaa eikä varsinkaan herkkuja paitsi hyvin harvoin. Pyrin silti välillä syömään "yli", koska koen näin sovun säilyvän parhaiten meidän taloudessa. Vaikka parisuhteessa jokin mättää koko ajan, rakastan silti. Paino on erittäin hitaassa laskusuunnassa. Eikä mua edes huoleta, että anoreksia saattaa valloittaa taas koko elämän. Koko ajan se korvassa kuiskii ja joka päivä on kamppailua. Välillä se voittaa ja välillä minä. Tai itseasiassa välillä R voittaa, yleensä syön enemmän kun R sitä toivoo. Ahmimista tai liikasyönnin kompensoimista ei oo ollut enää läheskään niin paljon ku ennen, onneksi. Oon päässy siis kai eteenpäin myös syömishäiriön kanssa. En tiiä eikä kiinnosta. Vai kiinnostaako? Pitäis varmaan kiinnostaa mutta ei vaan kiinnosta. Oon sekavassa tilassa koko ajan, vittu. En tiiä mitä ajatella 

Oon aloittanut treenaamisen. Haluan enemmän lihaksia, koska niiden saaminen tarkoittaa isompaa kulutusta. Tiedän, lihasta ei kasvateta ilman kunnollista ruokailua mutta koen syöväni tällä hetkellä "normaalimmin" kuin koskaan ja panostan proteiiniin erityisesti. Joo joo, tiedostan etten syö edelleenkään tarpeeksi, mutta kai voin edes vähän lihasta saada? Mulla kun ei ole lihaksia tällä hetkellä juuri ollenkaan kiitos syömishäiriön. Enkä tiedä kasvaako niitä tällä ruokavaliolla, välillä syön ok ja välillä vain 500 kcal päivässä.

Uusi blogi?

Heippa vaan taas. En oo pitkään aikaan taaskaan kirjoitellut, mutta siihen on oikeasti tällä kertaa syy jonka osaan kertoa. Olen ns. yrittänyt pysyä poissa täältä, koska minua jostain syystä häiritsee, kun R lukee tätä blogia. En jotenkin uskalla kirjoittaa mitään, vaan koko ajan mietin uskaltaako tuosta tai tästä kirjoittaa. Vitun typerää, mutta pelkään vaan, että R reagoi jotenkin huonosti jos kirjoitan ihan suoraan mitä ajattelen. Se kun monesti reagoi todella ikävästi ihan kasvotustenkin, jos huomaa oireilua esim. syömishäiriön kanssa tai jos valitan liikaa. Oon alkanut tosissani harkita uuden blogin tekemistä. Voisin linkata sen tänne, mutta vain hetkeksi. Luotan siihen, että R ei käy täällä usein koska en ole aktiivinen täällä enää. "Mainostaisin" blogiani varmasti taas jossain. 

Paino.. tuo saatanallinen pakkomielteeni. Olen yrittänyt ihan tosissani olla naisellisen muodokas, ja ylpeä siitä, mutta en oikeasti vaan kykene. En enää juurikaan meikkaa tai laittaudu, kun koen itseni niin vääränlaiseksi. En minä oikeasti edes pidä lihavuutta rumana, en oikeasti. Monet isommat naiset ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Minä vain en ole kaunis.. jostain syystä minulla on valtava tarve olla pieni, pienempi, pienin. Vihaan tätä. Oireilen nykyään koko ajan, mutta vain enemmän salassa. Välillä yritän puhua, mutta R on ikään kuin allerginen sanalle syömishäiriö. Tuntuu, että se räjähtää päänsä sisällä heti. Tuntuu, että taistelen päässäni koko ajan, "laihdu, laihdu laihdu, eikun lopeta, R näkee ja suuttuu. Syö, ahmi, ahmi ahmi. Laihdu laihdu laihdu". Taistelen joko itseäni ja ajatuksiani vastaan tai R:ää vastaan. En osaa Syödä normaalisti yhtäkään päivää. Olen väsynyt ja kehoni on sekaisin. Aion lopettaa ahmimisen, pakko se on vaikka se johtaisi hetkellisesti anoreksian pahenemiseen. Yritän laihduttaa, mutta yritän olla kituuttamatta itseäni paastoilla. Yritän pitää tämän salassa, en ole vielä koskaan laihduttanut tai oireillut R:ltä salassa. Tiedän, että iso osa pääni ajatuksista on syömishäiriön oireilua, mutten enää jaksa taistella vastaan. 

Nyt kun tämän kirjoitin, olen melko varma, että teen uuden blogin jossakin vaiheessa. Sinne uskallan taas kirjoittaa useammin ja suoraan. Toivottavasti.

Tämä vuosi on minun vuosi

Hei vaan taas ja hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tuun tekemään vain nopean päivityksen ihan vaan koska nyt taas tuntuu siltä. On muutamia juttuja joista haluan kertoa

Jouluna kertyi yllätys vaan liikakiloja, mutta paino on alkanut laskea ihan ok tahtiin ja pian pääsen takaisin siihen, mitä ennen joulua olin. Siitä on hyvä pikkuhiljaa laskea lisää. Anteeksi tosiaan, että en mainitse painoani täällä vieläkään, aion saada siihen rohkeutta mahdollisimman pian (mikäli saan joskus tästä kirjoittelusta enää kiinni) 

Asia josta oikeastaan halusin tänne mainita oli mun eräs diagnoosi josta en ole uskaltanut kertoa täällä aiemmin. Nimittäin BPD (borderline personality disorder) eli suomeksi epävakaa. Tarkalleen tunne-elämältään epävakaa.. Häpesin tätä diagnoosia pitkään mutta nyt ihan viime aikoina olen oppinut hyväksymään sen osaksi minua ja olen tutkinut asiaa paljon. Moni asia elämässäni selittyi lähes täysin ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tajusin kuinka pahasta ongelmasta oikeasti on kyse. Tämä selittää myös aikaisemmat vainoharhat ja muut harhaiset kokemukseni. Suomeksi tietoa tuntui ensin olevan vaikeampi löytää mutta englanniksi tosiaan löysin kauheasti hyvää tietoa ja alan ymmärtää itseäni ja omia kaavojani joiden mukaan asiat jatkuvasti tuntuu menevän päin persettä. Kirjaimellisesti välillä ailahtelen ja työnnän ihmiset ulos elämästäni ja alan käyttäytyä helvetin itsetuhoisesti. Ihan vain, koska en kestä omaa pahaa oloani (ja kaikkia muita oloja/tunteita mitä tämä paska aiheuttaa) ja pelkään, että muut eivät jaksa sitä myöskään ja hylkäävät heti kun voivat. Viimeaikoina R:n ja minun suhde on ollut koetuksella monista syistä joka pahensi oireitani huomattavasti ja syöksyin melko pahaan kuntoon. Tästä tietysti seurasi minulle tyypilliseen tapaan huumeiden ja alkoholin liikakäyttöä.. Tämä taas nyt ei ainakaan helpottanut R:n ja minun ongelmia eikä varmasti tehnyt hyvää omalle pääkopallenikaan. Viimeisen huumeillan jälkeen koin jonkinlaisen valaistumisen omasta tilastani ja käytöksestäni. Päätin hävittää heti seuraavana päivänä kaikki loput paskat mitä pussin pohjalla vielä oli ja olla erossa kaikesta muusta kuin alkoholista ainakin jonkin aikaa. Peukkuja pystyyn että pystyn tähän 👍🏻👍🏻 tänä vuonna aion saavuttaa monia tavoitteita ja panostaa oikeasti sellaisiin asioihin, joita haluan.