Uusi blogi?

Heippa vaan taas. En oo pitkään aikaan taaskaan kirjoitellut, mutta siihen on oikeasti tällä kertaa syy jonka osaan kertoa. Olen ns. yrittänyt pysyä poissa täältä, koska minua jostain syystä häiritsee, kun R lukee tätä blogia. En jotenkin uskalla kirjoittaa mitään, vaan koko ajan mietin uskaltaako tuosta tai tästä kirjoittaa. Vitun typerää, mutta pelkään vaan, että R reagoi jotenkin huonosti jos kirjoitan ihan suoraan mitä ajattelen. Se kun monesti reagoi todella ikävästi ihan kasvotustenkin, jos huomaa oireilua esim. syömishäiriön kanssa tai jos valitan liikaa. Oon alkanut tosissani harkita uuden blogin tekemistä. Voisin linkata sen tänne, mutta vain hetkeksi. Luotan siihen, että R ei käy täällä usein koska en ole aktiivinen täällä enää. "Mainostaisin" blogiani varmasti taas jossain. 

Paino.. tuo saatanallinen pakkomielteeni. Olen yrittänyt ihan tosissani olla naisellisen muodokas, ja ylpeä siitä, mutta en oikeasti vaan kykene. En enää juurikaan meikkaa tai laittaudu, kun koen itseni niin vääränlaiseksi. En minä oikeasti edes pidä lihavuutta rumana, en oikeasti. Monet isommat naiset ovat mielestäni uskomattoman kauniita. Minä vain en ole kaunis.. jostain syystä minulla on valtava tarve olla pieni, pienempi, pienin. Vihaan tätä. Oireilen nykyään koko ajan, mutta vain enemmän salassa. Välillä yritän puhua, mutta R on ikään kuin allerginen sanalle syömishäiriö. Tuntuu, että se räjähtää päänsä sisällä heti. Tuntuu, että taistelen päässäni koko ajan, "laihdu, laihdu laihdu, eikun lopeta, R näkee ja suuttuu. Syö, ahmi, ahmi ahmi. Laihdu laihdu laihdu". Taistelen joko itseäni ja ajatuksiani vastaan tai R:ää vastaan. En osaa Syödä normaalisti yhtäkään päivää. Olen väsynyt ja kehoni on sekaisin. Aion lopettaa ahmimisen, pakko se on vaikka se johtaisi hetkellisesti anoreksian pahenemiseen. Yritän laihduttaa, mutta yritän olla kituuttamatta itseäni paastoilla. Yritän pitää tämän salassa, en ole vielä koskaan laihduttanut tai oireillut R:ltä salassa. Tiedän, että iso osa pääni ajatuksista on syömishäiriön oireilua, mutten enää jaksa taistella vastaan. 

Nyt kun tämän kirjoitin, olen melko varma, että teen uuden blogin jossakin vaiheessa. Sinne uskallan taas kirjoittaa useammin ja suoraan. Toivottavasti.