X

 Jään toistaiseksi tähän blogiin. Vaikka oon alkanut pelätä, että mun henkilöllisyyden voi jotenkin kaivaa tästä. Saatan olla vainoharhainen tai sitten en..  Jokatapauksessa, jään ainoastaan siksi, että olen laiska enkä jaksa tehä uutta. En myöskään jaksa siistiä täältä tekstejä, joita suoraan sanottuna häpeän. Huhhuh mitä juttuja onkaan oikeasti tapahtunut. En ainakaan siis just nyt jaksa.  

Oon päässyt monenlaisista sekoiluista irti. Ainakin sillä tavalla irti, että ne eivät ole enää niin valtava ongelma parisuhteelle (on parisuhteessa siitä huolimatta ihan vitusti kaikenlaisia ongelmia.)  Siitä huolimatta kaikki on koko ajan ihan päin persettä. Mikään ei helpota, mutta silti oon muka kaikille ulospäin hyvinvoiva, ja pyöritän parhaani mukaan arkea. Parisuhde menee päin vittua, ei me vaan oikeasti ymmärretä toisiamme. Elämässä kaikki on hukassa ja päin saatanaa, en jaksaisi. Mutta jaksan silti. Pakko kai se on? Vai onko..

mennyt hetkittäin oikeasti jopa erinomaisesti. Mitä nyt sitten yhtäkkiä tuntuu siltä, että maailma kaatuu niskaan, ja missään ei ole mitään järkeä. Tajuan vihaavani omaa elämääni. Ihan jokaista asiaa elämässäni. Syömisen tarkkailusta on tullut taas todella helppoa, ei mun juuri edes tee mieli ruokaa eikä varsinkaan herkkuja paitsi hyvin harvoin. Pyrin silti välillä syömään "yli", koska koen näin sovun säilyvän parhaiten meidän taloudessa. Vaikka parisuhteessa jokin mättää koko ajan, rakastan silti. Paino on erittäin hitaassa laskusuunnassa. Eikä mua edes huoleta, että anoreksia saattaa valloittaa taas koko elämän. Koko ajan se korvassa kuiskii ja joka päivä on kamppailua. Välillä se voittaa ja välillä minä. Tai itseasiassa välillä R voittaa, yleensä syön enemmän kun R sitä toivoo. Ahmimista tai liikasyönnin kompensoimista ei oo ollut enää läheskään niin paljon ku ennen, onneksi. Oon päässy siis kai eteenpäin myös syömishäiriön kanssa. En tiiä eikä kiinnosta. Vai kiinnostaako? Pitäis varmaan kiinnostaa mutta ei vaan kiinnosta. Oon sekavassa tilassa koko ajan, vittu. En tiiä mitä ajatella 

Oon aloittanut treenaamisen. Haluan enemmän lihaksia, koska niiden saaminen tarkoittaa isompaa kulutusta. Tiedän, lihasta ei kasvateta ilman kunnollista ruokailua mutta koen syöväni tällä hetkellä "normaalimmin" kuin koskaan ja panostan proteiiniin erityisesti. Joo joo, tiedostan etten syö edelleenkään tarpeeksi, mutta kai voin edes vähän lihasta saada? Mulla kun ei ole lihaksia tällä hetkellä juuri ollenkaan kiitos syömishäiriön. Enkä tiedä kasvaako niitä tällä ruokavaliolla, välillä syön ok ja välillä vain 500 kcal päivässä.