Tämä vuosi on minun vuosi

Hei vaan taas ja hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tuun tekemään vain nopean päivityksen ihan vaan koska nyt taas tuntuu siltä. On muutamia juttuja joista haluan kertoa

Jouluna kertyi yllätys vaan liikakiloja, mutta paino on alkanut laskea ihan ok tahtiin ja pian pääsen takaisin siihen, mitä ennen joulua olin. Siitä on hyvä pikkuhiljaa laskea lisää. Anteeksi tosiaan, että en mainitse painoani täällä vieläkään, aion saada siihen rohkeutta mahdollisimman pian (mikäli saan joskus tästä kirjoittelusta enää kiinni) 

Asia josta oikeastaan halusin tänne mainita oli mun eräs diagnoosi josta en ole uskaltanut kertoa täällä aiemmin. Nimittäin BPD (borderline personality disorder) eli suomeksi epävakaa. Tarkalleen tunne-elämältään epävakaa.. Häpesin tätä diagnoosia pitkään mutta nyt ihan viime aikoina olen oppinut hyväksymään sen osaksi minua ja olen tutkinut asiaa paljon. Moni asia elämässäni selittyi lähes täysin ja mitä enemmän luin, sitä enemmän tajusin kuinka pahasta ongelmasta oikeasti on kyse. Tämä selittää myös aikaisemmat vainoharhat ja muut harhaiset kokemukseni. Suomeksi tietoa tuntui ensin olevan vaikeampi löytää mutta englanniksi tosiaan löysin kauheasti hyvää tietoa ja alan ymmärtää itseäni ja omia kaavojani joiden mukaan asiat jatkuvasti tuntuu menevän päin persettä. Kirjaimellisesti välillä ailahtelen ja työnnän ihmiset ulos elämästäni ja alan käyttäytyä helvetin itsetuhoisesti. Ihan vain, koska en kestä omaa pahaa oloani (ja kaikkia muita oloja/tunteita mitä tämä paska aiheuttaa) ja pelkään, että muut eivät jaksa sitä myöskään ja hylkäävät heti kun voivat. Viimeaikoina R:n ja minun suhde on ollut koetuksella monista syistä joka pahensi oireitani huomattavasti ja syöksyin melko pahaan kuntoon. Tästä tietysti seurasi minulle tyypilliseen tapaan huumeiden ja alkoholin liikakäyttöä.. Tämä taas nyt ei ainakaan helpottanut R:n ja minun ongelmia eikä varmasti tehnyt hyvää omalle pääkopallenikaan. Viimeisen huumeillan jälkeen koin jonkinlaisen valaistumisen omasta tilastani ja käytöksestäni. Päätin hävittää heti seuraavana päivänä kaikki loput paskat mitä pussin pohjalla vielä oli ja olla erossa kaikesta muusta kuin alkoholista ainakin jonkin aikaa. Peukkuja pystyyn että pystyn tähän 👍🏻👍🏻 tänä vuonna aion saavuttaa monia tavoitteita ja panostaa oikeasti sellaisiin asioihin, joita haluan. 

Väsyttää, en jaksa

Huomenta vaan T: typerä koulusta lintsaaja. Hävettää myöntää, mutta annoin eilen typerälle hetken mielijohteelle ja pahalle ololle periksi ja join itseni humalaan. Eikä siinä vielä mitään erikoista, mutta R hermostui juomisestani tapansa mukaan ja päätti lähteä kotiin. Tässä vaiheessa päätin vetää esille keskisormen koululle, R:lle ja kirjaimellisesti kaikille mullekin ja polttelin savua pitkin yötä yksin asunnossani. Olin savuissa vielä silloinkin, kun herätyskello soi. Käänsin kylkeä sängyssä ja nukuin. Olen täydellinen idiootti, jos olisin pystynyt vain siinä alkoholissa olisin kyennyt menemään kouluun ilman ongelmia. Olen vielä suurempi idiootti oikeastaan lähinnä siitä syystä, että mua ei juurikaan edes haittaa jäädä koulusta pois. Motivaatio on aivan nollassa ja luon päässäni erilaisia syitä jättäytyä ihan kokonaan pois. Oi kyllä, ailahtelevainen persoonani potkii mua selvästi päähän tällä hetkellä ja lujaa potkiikin. Mulla on hankaluuksia pysyä arjessa ja olla ihan rauhassa. Haluaisin vaan juosta omia ongelmia ja ajatuksia karkuun. 

Oon todella väsynyt omien ongelmieni lisäksi myös parisuhdeongelmiin. Tuntuu, että tämä suhde on kuin miinakenttä, molemmat tanssahtelee miinojen keskellä eikä voi tietää milloin jompikumpi räjähtää taas tyhjänpäiväisistä asioista. Oon väsynyt enkä enää jaksa tapella. Viikonloppuna huumattuna kaikki tuntui taas niin hyvältä ja kevyeltä. Nyt koettelen taas R:n hermoja ihan jopa ymmärtämättäni sitä. 

Paino on pudonnut edellisen postauksen jälkeen piristävän nopeasti. Sentään johonkin seikkaan voin olla tyytyväinen itsessäni. Pidän kyllä tästä kiinni, ei mulla ole muuta päämäärää tällä hetkellä. Ignooraan kaikkien "ei sun tartte laihduttaa" "oot jo tosi laiha" kommentit koska pidän niitä valheina. Valheina, joita sanotaan anoreksiasta toipuvalle ettei tämä enää sortuisi entisiin tapoihinsa. Vai valehteleeko oma pääni nyt taas? En tiedä..

Sain viestin, että kaupungissani ois ruokajakelussa taas mullekin tarjolla pari pussia ruokaa. Me ei olla vielä vaihdettu autoon talvirenkaita ja tiet on jo jäässä joten autolla ei päästä hakemaan. Pitää katsoa saanko R:n kantoavuksi vai mitä teen.  

Taas täällä

Ja jälleen oon ollu poissa täältä blogista. Oon kadonnut kaikkialta oikeastaan.. tapaan Kavereitani harvemmin ja harvemmin, koulussa alkoi etäopiskelu koronan takia ja poistin kikin sekä snäpin. Jos joku teistä tytöistä joiden kanssa meillä oli kikissä ryhmää lukee tätä, olen pahoillani. Oikeasti, olen pahoillani etten sanonut mitään. R on kovin mustasukkainen ja ei ollenkaan pidä ajatuksesta, että juttelen näissä poistamissani sovelluksissa ihmisten kanssa. Ei siitä sen enempää. 

Paino on itseasiassa noussut. Ensin se laski hyvin ja kävi alempana mitä se on ollut pitkiin aikoihin. Sitten muhun vain iski jokin todella kummallinen halu luopua syömishäiriöstä ja laihduttamisesta täysin. Lihoin ja masennuin. Masennuin ihan muistakin syistä mutta jatkuvasti oksettavammaksi muuttuva peilikuva ei ainakaan helpota asiaa. En osaa pukea kenellekään sanoiksi edes kuinka surulliseksi ja epätoivoiseksi itseni jatkuvasti tunnen. Eikä kukaan varmaan edes ottaisi asiaa vakavasti, enhän minä koko ajan itke tai makaa sängyssä. Tuntuu, että saan jatkuvasti perustella itseäni joten en puhu olostani. Enkä puhu jatkossakaan ellen ole varma siitä, että osaan varmasti selittää tarkasti miltä musta tuntuu ja miksi. 

Miksi? vihaan tuota kysymystä. En minä tiedä miksi olen surullinen ja jatkuvasti tyytymätön itseeni. En tiedä vastausta siihenkään, mitä haluaisin muuttaa elämässäni jotta olisin onnellisempi.. Paitsi tietysti painoani.  Jos tietäisin, olisin muuttanut elämääni siihen suuntaan jo aikaa sitten. Nyt osaan keskittyä ainoastaan turhiin ja pinnallisiin muutoksiin. Yritän tehdä itsestäni miellyttävämpää katsella tatuoinneilla ja uudistamalla radikaalisti hiuksiani. Osittain se auttaakin ja tunnen itseni edes hetken onnelliseksi. Pienen hetken koen, että voisin ehkä joskus olla ihan hyvä. Kunhan saan muutettua vielä lisää ja lisää. Ja kunhan paino olisi tietyssä lukemassa. Tätä peilikuvaa minä inhoan. Yritän pitää yllä toivoa, että kun saan muokattua ulkonäköäni tarpeeksi voisin vihdoin hyväksyä itseni ja ajatella olevani kaunis. Toisaalta tiedän, että tämä ongelma on korvieni välissä eikä varmasti parane pinnallisilla muutoksilla. En vain teidä mitä muuta tehdä. 

Tällä kertaa en lupaa kirjoitella useammin. Kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu. Jos joku tänne vielä eksyy, niin mulle voi laittaa kommenteissa postausehdotuksia. Yritän opetella käyttämään tätä uudistunutta bloggeria pian, en osaa ainakaan puhelimella liittää tähän tekstiin kuvia. Nyt alan valua sänkyä päin, otin jo unilääkkeenkin. Öitä!

Mitä syön päivässä #3

Maanantai 

Tiistai

Keskiviikko

Sanoin kuvaavani koko viikon ruokailut tänne mutta mulla vähän unohtui kuvailla kun alettiin R:n kanssa vuorotellen sairastaa. Paino taas pysähtynyt. Ahdistaa. Kirjoittelen tänne kuulumisiani pian!

Kuuntelet, muttet kuule

Käytiin eilen pikkuveljeni ja R:n kanssa kiinalaisessa. Selvisin melko hyvin! En yleensä osaa millään päättää mitä haluan ja miettimiseen menee kohtuuttomasti aikaa jopa paikan päällä vaikka kuinka olisin kotona jo miettinyt pääni puhki. Tällä kertaa oli vaikeaa päättää kahdesta annoksesta kumman haluan joten tein yllättävän ratkaisun olla tilaamatta kumpaakaan ja ottaa kasviksia currykastikeeessa ja riisiä. Annoksestani jäi noin puolet otettavaksi mukaan kotiin. Oli mukavaa nähdä pikkuveljeä pitkästä aikaa vaikka siitä onkin tullut kiusaantunut teini, joka ei paljon puhu. 

Illan piti jatkua mukavasti muutaman oluen parissa mutta riitahan siitä tietysti syttyi. Otin eilen R:n kanssa puheeksi, että haluaisin pitkästä aikaa ottaa vähän vahvempaa päihdettä kuin alkoholia. Minä kuulemma "pidän R:ää typeränä" kun kehtasin sanoa haluavani ottaa hänen kanssaan, mutta koska R ei olisi jaksanut enää kauaa valvoa olisin voinut ottaa yksinkin. Tämä oli R:n mielestä valehtelua joten jälleen sain lopulta kuulla olevani kusipää, kohtelevani R:ää kuin paskaa ja valehtelevani kaikesta. Yritin pitkään selittää asiaa minun näkökulmastani ja minäkin aloin kiihtyä melko nopeasti. Se teki R:n vain entistä vihaisemmaksi ja alkoi lopulta syyttely että minä halusin vääntää tikusta riitaa, jotta voisin  lähteä mielenosoituksena kaverin kanssa baariin. Tästäkin hermostuin ja yritin sanoa, että minun mielestäni minä en tätä aloittanut. Mutta ilmeisesti ehdottamalla sen napin ottoa väärällä hetkellä aloitin. Loukkaan edes tajuamatta sitä, en vieläkään ymmärrä mikä tuossa asiassa oli niin isosti loukkaavaa ja väärin, että siitä piti alunperinkään suuttua.

Tänään olin suunnitellut paastoavani mutta saatan silti syödä vähän. Jotenkin motivaatio vähän kateissa. Ehkä ihan hyväkin, tiedän kyllä ettei paastoaminen ole hyväksi. Eikä varsinkaan nyt, kun saatan asua siellä asuntolassa ensi viikon. Siellä tuskin tulee juurikaan syötyä mitään. 

Paino - 600g eilisestä. Hyvä minä! 💙

Mitä syön päivässä #2

Keskiviikko 

Torstai 

Ahdistaa nuo karkit ihan saatanasti.. onneksi tajusin torstaina kuvata sen määrän, mitä sitä tuli sinä päivänä syötyä. Suoraan sanottuna noiden kuvien julkaiseminen on todella vaikeaa. Noin paljon syöminen ja sen näyttäminen teille on helvetin pelottavaa. Mutta syön liikaa, koska yritän "parantua".  Tai ehkä yritän enemmänkin olla menemättä enää niin äärimmäisyyksiin kuin aiemmin. Laihtua kuitenkin aion vielä ja toivon, että tälläisella syömisellä siihen pystyn.

Tänään söin liikaa, mutta paastoan sunnuntain. Huomenna syön jotain, mutta vähän. 

Ajattelin julkaista ensi viikon sunnuntaina koko viikon syömiset tänne. Jos siis uskallan. 

Turvallisesti yksin

Oon jättäytynyt koulussa sosiaalisesti täysin ulkopuoliseksi. Ja vieläpä suurimmaksi osaksi tahallani. Olen jutellut ainoastaan yhtenä päivänä jollekin koska työskenneltiin se päivä kahdestaan. Minun onnekseni juuri tämä tyttö on ainoa, josta voin sanoa pitäväni. Yleensä haluan kadota puhelimen ääreen ja vähän omiin maailmoihini tauoilla ja ruokailun aikana en voisi edes kuvitella meneväni muiden mukana samalla tavalla syömään. Jos siis menen ruokailuun, syön lähinnä salaattia ja en halua olla kenenkään lähettyvillä. Eikä näinä normaaleina päivänä, kun pystyn kulkemaan kouluun bussilla tämä häiritse minua yhtään. "Ongelma" on siinä, että koska kouluni on melko kaukana ja muutamissa jaksoissa, kun työskennellään erään asian parissa koulupäivä alkaa jo 6 aamulla joudun mahdollisesti asumaan koulun asuntolassa. Siellä saattaa alkaa käydä hankalaksi, kun en oikein ole jutellut kenellekään mutta on yhteidet tilat kaikkien kanssa. Toivon mukaan kuitenkaan en jaa kenenkään kanssa huonetta jossa nukun. Tosin yritän rauhoittaa mieltäni sillä, että nykyään olen melko taitava sosiaalisesti. Ainakin yleensä.

En mennyt tänään kouluun, koska ollaan lähdössä terveyskeskukseen. R:n viikonloppuna asfalttiin lyömä pää oireilee edelleen monilla tavoilla. Esimerkiksi vahvana huimauksena ja sekavuutena päässä. Lähden mukaan, koska haluan olla tukena kun siellä kuitenkin helposti menee useampi tunti aikaa. Huomasin kyllä, että R: oli vähän pahoillaan kun jään hänen takia kotiin mutta tekisin näin ihan milloin vain eikä itseäni edes haittaa.

Näin loppuun vielä haluan kertoa, että paino lopetti paikallaan jumimisen ja on alkanut taas laskemaan. Yhtäkkiä muutamassa päivässä pudonnut melkein kilon. Tiedän, että nesteitä ne on mutta olo on silti hyvä! Muistan kyllä, miksi olin tähän fiilikseen vielä pahemmin koukussa. Vaaka määrittää usein päivän mielialat.

Joo, kirjoitin taas tosi hyppelevästi mutta en vaan osaa näköjään kirjoittaa johdonmukaisia kirjoituksia. Anteeksi siitä.