Lihava

Ahdistaa niin paljon, etten kestä. Veljeni majoittui luokseni viikonlopuksi ja olen vain syönyt ja syönyt ja SYÖNYT! Kaikkea paskaa on valunut kurkustani alas niin paljon, että tekisi mieli oksentaa. Harmi, kun olen sen taidon unohtanut. Olen aikuisiällä pariin otteeseen yrittänyt mutta ei, yritykseksi se jäi. Mitään ei tule ulos. Haluaisin vain itkeä ja huutaa, käyttäytyä dramaattisesti ja olla saatanan lapsellinen. Sen sijaan istun hiljaa sohvalla, läppäri sylissäni ja katselen kuinka veljeni työntää siemeniä täynnä olevan kätensä gerbiilien terraarioon. Gerbiilit rohmuavat herkkunsa innoissaan kädeltä ja hamuavat vielä lisää. Miksen voi olla yhtä huoleton kuin ne? Ei nuo välitä vaikka ne lihoisivat. Ne ovat onnellisia herkkuja saadessaan. Minä söin juuri hyvää ruokaa ja vihaan itseäni sen takia. Oksetan itseäni. Kerjään itseltäni rangaistusta.

Pitäisi siivota ja ottaa lääkkeet mutten tahdo. Osa mun lääkkeistä lisää ruokahalua. Oli varmaan mun lääkärin "ovela" juoni määrätä tuollaisia.. Se vaan haluaa musta pyöreän. Kaiken lisäksi ne ei edes auta mua riittävän hyvin. Mies kyseli multa aiemmin monta kertaa miksi olen niin haikean ja surullisen näköinen. Yritin kertoa, muttei se tuntunut ymmärtävän. En ihmettele, oon melko huono kertomaan miltä musta tuntuu ja mitä kaikkea ajattelen. En tiedä miten sitä voisi opetella. Haluaisin pystyä olemaan mun miehelle avoin ja helposti ymmärrettävä.

Veli lähtee huomenna kotiin ja ajattelin tunkea sen matkaan kaiken ruuan mitä tästä päivästä jäi yli. En tahdo repsahtaa syömään sitä. Pidän päivän paaston joko huomenna tai maanantaina. Mun on aivan pakko ihan oman mielenrauhan takia maksaa tämän päivän possuilusta. Sen jälkeen pakotan itseni takaisin rutiineihini. Tuo kylmyys vaan rajoittaa vähän ulkona liikumista. Harmittaa.

Naapurista kuuluu kikattelua, niillä on kai hauskaa. Täällä on hiljaista. Telkkari on ainoa mistä pääsee ääntä. Kukaan ei puhu tai naura täällä mutta se on oikeastaan aika huojentavaa. Saan kerätä itseäni kasaan kaikessa rauhassa. Kohta jaksan vetää taas naamarin kasvoille ja hymyillä veljelleni. En tahdo, että se näkee oloani koska siitä seuraisi joko kyselyä tai kiusallisuutta. Ja en halua selitellä yhtään mitään kellekkään juuri nyt. En jaksa.

Näin btw, sain tosi mukavia kommentteja edelliseen postaukseeni. Kiitoksia niistä <3