Kylmä

Mun paino on ihan varmasti noussut, en edes uskalla tarkistaa paljonko painan nyt. Kämppä on sekaisin, lääkkeet loppumassa ja päihdetauko rakoilee. Mikä mua vaivaa? Oon menettämässä kontrollin kaikkeen! Ei näin vaan voi tapahtua mulle. En anna tän tapahtua. En tahdo vihata omaa kehoani ikuisesti. Vihasin sitä hetki sitten vähemmän, olin hoikempi ja itsevarmempi. Mua pystyi koskea ilman, että pakenen ja ahdistun. Kaipaan sitä ihan helvetisti. Lopetin alunperin laihdutuksen muita miellyttääkseni, mutta pitäiskö mun miellyttää muita vai itseäni? Siinäpä pulma. Nyt olen taas koukussa ruokaan. Olen heikko hyi.

Kuva täältä

Ulkona on ihan liian kylmä. Koirakin paleltu iltalenkillä mutta oli silti pakko edes yrittää kävellä kun aamullakin jäi lenkki vähän lyhyeksi koska mies oli mukana. Inhottaa ihan hirveästi kun jäi liikunta niin vähälle tänään. Huomenna on pakko pukeutua paremmin ja kävellä vaikka väkisin. Jos koira jäätyy, niin vien sen kotiin lämpimään ja jatkan itsekseni. Vihaan kylläkin yksin lenkkeilyä.. Se on tylsää ja päässä alkaa usein virrata kaikenlaisia negatiivisia ja ahdistavia ajatuksia. Niitä on sitten hankala jättää niille lenkkipoluille ja ne saattaa varjostaa mun koko päivää. Mutta jos on koira mukana niin ajatukset menee helpommin toisaalle. Mun koira kun on niin kova räkyttämään toisille koirille, että keskityn tarkkailemaan vastaantulijoita ja välillä tuo otus on niin herttainen näky, kun se kaivaa maata ja loikkii lumessa etten voi kun hymyillä.

Kuva täältä

Maistoin tänään vegaanista pinaattikeittoa ja petyin. Eipä ollut kauhea hinku syödä sitä enempää jos jotain positiivista. Kaikkea ällöä sokerista paskaa on tehnyt koko päivän mieli ja piiskaan siitä itseäni pääni sisällä. En tarvi herkkuja. En tarvi yhtään enempää massaa. Yritin juoda teetä vaikken oo koskaan edes tykännyt siitä. Se on oikeesti harmi, kun se olis kevyttä ja lämmittäisi kun on kylmä iltaisin