Elämä joulun jälkeen

Nyt se joulu sitten meni. Oltiin miehen kans ostettu hyvältä kuulostavaa kuoharia jouluksi, mutta petyin sen makuun karvaasti. Ei ollut mun juttu, mutta onneks toinen meistä tykkäsi. Pakollisista syömisistä kertyneet joulukilot oksettaa ja railakkaista pikkujouluista on vieläkin päässä lievät essojen jälkiolot. Eihän mun ollut niitäkään tarkoitus taaskaan napsia, mutta mitenkäs kävikään. Näettekö, ei mitään itsekuria. Varsinkaan syömisten suhteen ei ole itsekurista ollut viime aikoina tietoakaan. Pitää ottaa itteä niskasta nyt, kun on menny kaikki jouluhössötykset ohi. Oli kyllä ihan hyvät pippalot ja mukava joulukin kuitenkin loppujen lopuksi

Törmäsin facebookissa yksi päivä erääseen naikkoseen ja haluaisin vain sanoa, että vittu muija! olet itse täydellisyys. Ne jalat ja kasvot, en kestä. Tuijotin ja tuijotin vain. Niin pitkään että tuli huono omatunto, minähän juuri esineellistin tämän naisen. Sekä minulla on mies.. Ei sovi enää tuijottaa hoikkien neitojen kauniita jalkoja. Ei edes kateellisin silmin. Häpeä!  toivottavasti omat jalat on vielä joskus sellaiset, joita katson ihaillen ja rakastaen. Onkohon se mahdollistakaan? En ole varma, mutta aion yrittää!

Istun tällä hetkellä pimeässä huoneessa ja kuuntelen musiikkia kuulokkeista. Ei nukuta ollenkaan. Ei edes, vaikka olen jäälleen ottanut lääkkeitä nukahtamista tukemaan. Tarvisin jotain vahvempaa. Jotain, mikä vain voisi sammuttaa mun koko pään. Lopettaa kaikki ajatukset.