Lihava

Ahdistaa niin paljon, etten kestä. Veljeni majoittui luokseni viikonlopuksi ja olen vain syönyt ja syönyt ja SYÖNYT! Kaikkea paskaa on valunut kurkustani alas niin paljon, että tekisi mieli oksentaa. Harmi, kun olen sen taidon unohtanut. Olen aikuisiällä pariin otteeseen yrittänyt mutta ei, yritykseksi se jäi. Mitään ei tule ulos. Haluaisin vain itkeä ja huutaa, käyttäytyä dramaattisesti ja olla saatanan lapsellinen. Sen sijaan istun hiljaa sohvalla, läppäri sylissäni ja katselen kuinka veljeni työntää siemeniä täynnä olevan kätensä gerbiilien terraarioon. Gerbiilit rohmuavat herkkunsa innoissaan kädeltä ja hamuavat vielä lisää. Miksen voi olla yhtä huoleton kuin ne? Ei nuo välitä vaikka ne lihoisivat. Ne ovat onnellisia herkkuja saadessaan. Minä söin juuri hyvää ruokaa ja vihaan itseäni sen takia. Oksetan itseäni. Kerjään itseltäni rangaistusta.

Pitäisi siivota ja ottaa lääkkeet mutten tahdo. Osa mun lääkkeistä lisää ruokahalua. Oli varmaan mun lääkärin "ovela" juoni määrätä tuollaisia.. Se vaan haluaa musta pyöreän. Kaiken lisäksi ne ei edes auta mua riittävän hyvin. Mies kyseli multa aiemmin monta kertaa miksi olen niin haikean ja surullisen näköinen. Yritin kertoa, muttei se tuntunut ymmärtävän. En ihmettele, oon melko huono kertomaan miltä musta tuntuu ja mitä kaikkea ajattelen. En tiedä miten sitä voisi opetella. Haluaisin pystyä olemaan mun miehelle avoin ja helposti ymmärrettävä.

Veli lähtee huomenna kotiin ja ajattelin tunkea sen matkaan kaiken ruuan mitä tästä päivästä jäi yli. En tahdo repsahtaa syömään sitä. Pidän päivän paaston joko huomenna tai maanantaina. Mun on aivan pakko ihan oman mielenrauhan takia maksaa tämän päivän possuilusta. Sen jälkeen pakotan itseni takaisin rutiineihini. Tuo kylmyys vaan rajoittaa vähän ulkona liikumista. Harmittaa.

Naapurista kuuluu kikattelua, niillä on kai hauskaa. Täällä on hiljaista. Telkkari on ainoa mistä pääsee ääntä. Kukaan ei puhu tai naura täällä mutta se on oikeastaan aika huojentavaa. Saan kerätä itseäni kasaan kaikessa rauhassa. Kohta jaksan vetää taas naamarin kasvoille ja hymyillä veljelleni. En tahdo, että se näkee oloani koska siitä seuraisi joko kyselyä tai kiusallisuutta. Ja en halua selitellä yhtään mitään kellekkään juuri nyt. En jaksa.

Näin btw, sain tosi mukavia kommentteja edelliseen postaukseeni. Kiitoksia niistä <3

Kylmä

Mun paino on ihan varmasti noussut, en edes uskalla tarkistaa paljonko painan nyt. Kämppä on sekaisin, lääkkeet loppumassa ja päihdetauko rakoilee. Mikä mua vaivaa? Oon menettämässä kontrollin kaikkeen! Ei näin vaan voi tapahtua mulle. En anna tän tapahtua. En tahdo vihata omaa kehoani ikuisesti. Vihasin sitä hetki sitten vähemmän, olin hoikempi ja itsevarmempi. Mua pystyi koskea ilman, että pakenen ja ahdistun. Kaipaan sitä ihan helvetisti. Lopetin alunperin laihdutuksen muita miellyttääkseni, mutta pitäiskö mun miellyttää muita vai itseäni? Siinäpä pulma. Nyt olen taas koukussa ruokaan. Olen heikko hyi.

Kuva täältä

Ulkona on ihan liian kylmä. Koirakin paleltu iltalenkillä mutta oli silti pakko edes yrittää kävellä kun aamullakin jäi lenkki vähän lyhyeksi koska mies oli mukana. Inhottaa ihan hirveästi kun jäi liikunta niin vähälle tänään. Huomenna on pakko pukeutua paremmin ja kävellä vaikka väkisin. Jos koira jäätyy, niin vien sen kotiin lämpimään ja jatkan itsekseni. Vihaan kylläkin yksin lenkkeilyä.. Se on tylsää ja päässä alkaa usein virrata kaikenlaisia negatiivisia ja ahdistavia ajatuksia. Niitä on sitten hankala jättää niille lenkkipoluille ja ne saattaa varjostaa mun koko päivää. Mutta jos on koira mukana niin ajatukset menee helpommin toisaalle. Mun koira kun on niin kova räkyttämään toisille koirille, että keskityn tarkkailemaan vastaantulijoita ja välillä tuo otus on niin herttainen näky, kun se kaivaa maata ja loikkii lumessa etten voi kun hymyillä.

Kuva täältä

Maistoin tänään vegaanista pinaattikeittoa ja petyin. Eipä ollut kauhea hinku syödä sitä enempää jos jotain positiivista. Kaikkea ällöä sokerista paskaa on tehnyt koko päivän mieli ja piiskaan siitä itseäni pääni sisällä. En tarvi herkkuja. En tarvi yhtään enempää massaa. Yritin juoda teetä vaikken oo koskaan edes tykännyt siitä. Se on oikeesti harmi, kun se olis kevyttä ja lämmittäisi kun on kylmä iltaisin

Tarvin armoa

Miksi en tee sitä, mitä lupaan? Olen selkärangaton ja inhottava. Laiska ja ruma. Ruma sisältä ja ulkoa. Pelkään jatkuvasti, että milloin mun mies riisuu ne pinkit lasit silmiltä ja näkee mut. Anteeksi erehdyksestä, en ole mitään niistä kauniista sanoista joita mulle jaksat vieläkin sanoa. Oksettaa ja jalat on rakoilla, kävely sattuu saatanasti. En pysty käymään reipasta lenkkiä tänään. Onko se ihan okei vai olenko heikko? Aionhan tänään joka tapauksessa kävellä keskustaan ystävän luo. Pitäisihän sillon jaksaa myös lenkkeillä. Eikö?

Entä mitä teen ystävän luona? Rikonko lisää lupauksia? Juonko itseni taas pirteäksi? Poltanko stressini pois? Huoh. Rommia ja cola zeroa. Valmiiksi kääritty jointti pöydällä. Savusta en saisi yhtään kaloreita joten houkutus on suuri. Tärvelen keuhkoni. Pakenen todellisuutta, itseäni. Tämä teksti on täynnä heikkoutta ja valitusta. Kaikkea sitä, mitä en itsessäni siedä. Hyi. Onneksi kukaan ei tiedä, että kirjoittaja olen minä. Kaikki lukijat voivat luoda kirjoittajasta omanlaisensa mielikuvan. Ehkä niissä mielikuvissa olen kaunis ja siro. Hyväksyttävä ja hyvä.

kuva jostain täältä

Joo tämä aamu ei alkanu hyvin. Soimaan itseäni kaikesta mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Miksi olen aina niin armoton itelleni? En tiedä. Pitäisi ehkä tehdä puuroa ja katsoa jotain netflixistä jos vaikka piristyisin. Sen jälkeen pitää meikata itestäni jokin ihmistä muistuttava ja sen jälkeen vaan odottelen, että voisin lähteä kävelemään keskustaan. Siellä odottaa onneksi hyvä seura ja nostalgiatrippi. Pelataan uudistettua Spyroa! Oi että rakastin niitä pelejä muksuna. Ihanaa, kun ne on tuotu uudempiin konsoleihin.                   

Saamattomuuden ruumiillistuma

Aamupaino: 44,2 kg

Mun paino junnaa paikoillaan. Pitäisi olla vielä vähän parempi itsekuri. Tässä on kuitenkin laihdutettavaa vain 4 kg, joten ei sen luulisi niin vaikeaa olevan. Ahdistaa, kun sitä se näköjään kuitenki on. Mulla on vieläpä tänään joka viikkoinen "mättöpäivä". Tekisi kyllä mieli jättää välistä tällä kertaa. Mutta en todennäköisesti jätä, koska se sitten johtaisi itsekurin pettämiseen arkena. Luvattu herkkupäivä (jolloin saan syödä jonkun verran enemmän kuin sen 500-600 kcal päivässä) auttaa mua pitämään yllä itsekuria. Ainakaan aiemmin yksi herkkupäivä ei hirveästi hidastanut mun laihtumista joten toivottavasti se ei tee sitä nytkään. Ajattelin etten koske tänään sokerisiin herkkuihin välttämättä ollenkaan, vaan syön yhden lämpimän ruan joka on suurempi kuin tavallisesti syön. 

Pitäisi nostaa perse tästä sohvalta ja lähteä hölkkälenkille jo mutta kun en jaksaisi. Alkaa maistua taas täydeltä pakkoliikunnalta, kun koirakin on hoidossa ystävän luona. Ehkä annan itselleni armoa sen verran, että kävelen puolet matkasta reippaasti ja puolet hölkkään. En tiedä.. Olen nykyään niin laiska että oikein ällöttää. En ole jaksanut kyykätä tai tehdä ojentajadippejä moneen päivään. Mikä mua vaivaa? Sen sijaan olen ryypännyt ja poltellut savua. Savustakin mun piti pitää pitkä tauko, mutta hah se tauko kesti päivän verran. Ehkä nyt jättäydyn hetkeksi kaikista ryyppäjäisistä ja pidän sen tauon päihteistä kunnolla. Luultavasti painokin tippuu paremmin. Nyt alan lähteä ulos joten lopetan tämän tähän. Pitäkää mukava päivä!

Uudenvuodenlupauksia + juhlista

Tuli vähän juhlistettua vuoden vaihtumista joten vuosi 2019 alkoi krapulalla. Ensin näytti, että kaikki suunnitelmat kivasta illasta kaatuu kun kiukuteltiin miehen kanssa turhista asioita. Onneksi tajuttiin, ettei riita loppujen lopuksi johtunut kummastakaan meistä. Oltiin molemmat vaan väsyneitä ja tuli vastoinkäymisiä jotka sitten hiersi ja purkautui typeränä kiukutteluna toiselle. Pari kaveria tuli kuitenkin meille ja alettiin hörppiä holia. Muutaman tunnin jälkeen nappasin esson ja meno meni hupaisaksi. Oli ihan mukava ilta vaikka olinkin tällä kertaa ainoa siinä kuosissa olija. 

Ja tässä niitä uudenvuodenlupauksia

- Painan miehen synttäreihin mennessä 42kg

- Hölkkään kävelyn sijaan useammin

- Yritän lopettaa (turhat) riidat ennen kuin ne ehtii edes alkaa

- Käyttäydyn vähemmän itsetuhoisesti kuin viime vuonna

- Kirjoitan aktiivisesti tätä blogia sekä päiväkirjaa puhelimeeni

- Saan kämpän sisustuksen vihdoin valmiiksi

- En enää vietä viikkoa putkeen savuissa

- Juon holia vähemmän

(Yritys vähentää päihteitä on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan koska kyseessä on minä)

Paino ei ole pudonnut yhtään, mutten ole siitä suoraan sanottuna kovin yllättynyt.. Turvottaa hyi. Mutta panostus tulee olemaan tänä vuonna korkeampi kuin viime vuonna! Alan vihdoin kuoriutua tämän läskikerroksen alta takaisin siihen, mitä olin ja vielä hiukan sen allekkin. Päivittelen jatkossa miten homma edistyy ja kuinka hyvin itsekuri kestää.

Mietin btw, että voisin tehdä sellaisia "My Day" tyylisiä postauksia omilla kuvilla. Tietenkään en näytä kasvojani tai muuta, mistä minut voisi tunnistaa mutta syömisiä ja muita juttuja. Sekä kertoisin päivästä sanoin. Nyt menen ottamaan nappeja että saisin nukuttua tänä yönä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!